Perjantai: Ennakkoluulot

Moikka! Tän perjantain postauksesta vastaan viimeisen päiväni kunniaksi mä, Venla, blogitiimin toinen perustajajäsen. Ajattelin kertoa omasta kokemuksestani työpajalla, tänne päätymisestä ja ennakkoluuloista. Oon 20-vuotias kevään 2018 ylioppilas Helsingistä. Kiinnostuin IT-maailmasta ekan kerran ala-asteikäisenä, kun sain eteeni ensimmäisen Linuxdistroni ja siihen kuuluneen TuxPaintin. Piirtämistä aiemmin lyijykynien varassa harrastaneena digitaalinen taide tuntui mielettömän siistiltä, ja ihastuin ideaan heti. Ekasta kotikoneesta avautui taidetyökalun ohella portti tiedonhakuun, opiskeluun ja sosiaaliseen kanssakäymiseen internetin välityksellä, eikä sen jälkeen paluuta ole ollut. Vaikka peruskoulu menikin koneiden kanssa tavalla tai toisella räpeltäessä, kesti lukion loppupuolelle asti tiedostaa se potentiaalisena uravaihtoehtona.

GIF: Giphy

Niinpä päätin hakea Helsingin yliopistoon opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä, jotta voisin samalla perehtyä muihin kiinnostaviin aloihin valinnais-/sivuaineopintojen kautta. Yliopisto tuntui lukion jälkeen loogiselta jatkopaikalta, koska olen aina pitänyt opiskelusta. Opiskelupaikka jäi kuitenkin sillä kertaa saamatta, ja jouduin improvisoimaan varasuunnitelman. Loppusyksynä aloin skeptisenä selailemaan nuorten työpajoja, ja törmäsin Digitalents Academyyn. Ajattelin, että työpajalla ”lusmuilu” saattaisi olla opintojeni kannalta järkevämpää hommaa kuin kaupan kassana istuskelu ja kokeilin hakea mukaan. Hakuprosessista selvittyäni pääsin aloittamaan joulukuussa 2018. Ohjelmointiin en ollut juuri tutustunut keskenjäänyttä MOOC-ohjelmointikurssia ja satunnaisia Python-kokeiluita lukuunottamatta. Kaikesta koneella näpertämisestä huolimatta olin melko pihalla koodauksen suhteen, ja tiesin vain, että se voisi olla itselleni osuva uravalinta.

Pajalla olen ollut nyt melkein neljä kuukautta, ja Digitalents Academy on ollut mieletön kokemus. Muutamassa kuukaudessa paikka tuntuu toiselta kodilta, jossa saa opiskella, työskennellä ja tutustua alaan rauhassa työmarkkinatuen turvissa. Mielenkiinnonkohteeni ovat selkeytyneet huomattavasti, ja osaavien ohjaajien avulla aikaisempi arvaus omasta tulevaisuudesta on muuttunut todelliseksi tavoitteeksi jota kohti edetä. Myös ihanat tyypit, rutiinin rakentuminen, rajaton kahvi ja hyvät lounaat ovat olleet iloksi. Vierailut tapahtumiin, yrityksiin ja oppilaitoksiin ovat lisänneet mahdollisia vaihtoehtoja tulevaisuudelle.

Kuva: Pexels

Käytännössä pajatoiminta on hyvin itsenäistä ja vapaamuotoista, mutta apua ja tukea on aina saatavilla. Hakattuani päätäni näppäimistöön nettisivukoodauksen yksitoikkoisuuden kanssa päädyin muuntamaan polkuani sopivammaksi kouluttajamme kanssa. Niinpä tällä hetkellä perehdyn niin klassisten native-Androidsovelluksien (Java) kuin PWA-sovelluksien tekemiseen (Angular, TypeScript). Sen lisäksi sain vapauden suorittaa yliopiston MOOC-ohjelmointikurssia, jotta tänä syksynä pääsisin vihdoin opiskelemaan. Olen opiskellut kokeilun aikana myös satunnaisia kursseja Udemyssä (datastruktuurit, algoritmit), valokuvausta ja sisällöntuotantoa, agile framework Scrumia, Git+Githubin käyttöä, ulkoasujen suunnittelua, blogin pystytystä ja tietysti frontendkoodauksen perusteita. Projektien lomassa yleiskäsitykseni IT-maailmasta on laajentunut huomattavasti niin teoreettisella kuin käytännönkin tasolla.

Onnekkaiden sattumien ja rekrytointitehtävien sinnikkään hakkaamisen kautta sain jopa työpaikan Slushilta, jonne siirryn ensi viikolla. Aloittaessani en olisi voinut kuvitellakaan, että pajajakson seuraus voisi olla näinkin positiivinen. Ennakkokäsitykseni työpajatoiminnasta on osoittautunut kaikin puolin vääräksi, enkä keksi välivuoden viettämiseen parempaa paikkaa – etenkin jos IT-ala on itselle vielä melko tuntematon suo. Yhteenvetona voidaan siis todeta, että Digitalents Academyssä ”lusmuilu” oli huomattavasti parempi valinta kuin kaupan kassa. Haikeana Academystä eteenpäin siirtyessäni tulen muistelemaan kokemusta lämmöllä, ja suosittelemaan toimintaa muillekin.

Venla